Champion
Manumatti

KTK II, KRJ II
Virtuaalihevonen

Luonne

Manu on suomenhevoseksi melko suuri, ja kaikessa komeudessaan siis melko näyttävä tapaus. Luonteensakaan puolesta se ei jätä kylmäksi, sillä yleensä se on aikamoinen herrasmies. Kouluratsuna se on osaava ja taitava, mutta vaatii myös ratsastajaltaan paljon suoriutuakseen parhaalla mahdollisella tavalla.

Hoitotilanteissa Manu on oikeastaan aika mukava kaveri, sellainen hevonen jonka kanssa puuhailu ei suinkaan ole kärsimystä, vaan oikein nautittavaa ja miellyttävää. Se seisoo paikallaan siivosti, eikä lähde pyörimään edes irti ollessaan. Kaviot nousevat pyynnöstä ja päänkin se laskee heti suitset nähdessään, Manu on oikea herranterttu! Toisaalta se myös rakastaa rapsutusta ja muutakin huomiota, ja siltä löytyykin muutama tietty kutituspaikka, joista rapsuttamalla orin saa melkein kehräämään. Omituisiakin piirteitä orista löytyy, sillä sen lisäksi että se on aina kerjäämässä herkkuja, sen suurin suosikki on kaikki suolainen! Oli sinulla sitten kuivahtanut voileipäkeksi, sipsinmuruja tai kenties suolakurkkuja leivän välissä, Manulle ne ovat suuri nautinto. Tarina ei valitettavasti kerro miten sen persous kaikelle suolaiselle alun perin oikein huomattiin.Talutustilanteissa Manu jatkaa fiksua ja ihmisystävällistä suuntaa, sillä se seuraa johtajaansa kuuliaisesti ja juuri oikealla etäisyydellä. Se ei ohittele tai hidastele, vaan tarpoo määrätietoisesti mutta silti sopivan nöyrästi kohti määränpäätä.

Mitä tulee ratsastukseen, Manussa on paljon hyvää. Ennen kaikkea siltä löytyy taitoa ja myös halua käyttää niitä taitoja. Se ei kuitenkaan ole aivan kaikkien ratsu, sillä se vaatii myös ratsastajaltaan melko paljon taitoa näyttääkseen ne parhaat ominaisuutensa. Ilmaiseksi rautias ei anna mitään, vaan sitä pitää ratsastaa täysillä ihan jokaisella askeleella. Manun askeleissa mukana pysyminen vaatii myös melko paljon kehonhallintaa, sillä se omaa suuren ja pomputtavan ravin, sekä erittäin eteenpäin suuntautuneen laukan. Isoissa askeleissa ei ole ehkä helpoin istua, mutta näyttävyydessään ne pistävät kyllä täysillä kampoihin niille helpommin istuttaville askeleille. Manu onkin monen tuomarin kehuma ja hyvän työmoraalin vuoksi sen kanssa on myös mukava treenata. Se ei jää väittämään vastaan vaan tekee, kunhan vain saa juuri ne oikeat avut siihen tekemiseen.

Kilpailuissa kiertäminen tai sen puoleen matkustaminenkaan eivät aiheuta Manulle mitään ongelmia. Kilpailuaamuina se tuntuu oikein puhkuvan intoa, ja traileriinkin se suorastaan juoksee. Kilpailupaikoilla se tykkää seurustella kaikkien ohikulkevien ihmisten kanssa, ja kyllä se hirnunnasta ja hörinästä päätellen vaihtaa kuulumisia myös nelijalkaisten kilpatoveriensa kanssa. Manun kanssa ei siis tarvitse kilpailuita stressata, se hoitaa kyllä homman kotiin radalla ja tekee myös verryttelyalueella ja käsihevosena asiat mahdollisimman helpoksi.
© Penelopeia

Sukutaulu

Manu on melko tuntemattomasta suvusta lähtöisin, sillä ori on täysin pienimuotoisen kotikasvatuksen tulosta. Sen isä Houkon Matti on Arvo Nummisen omakasvattama ori, joka ei kuitenkaan ole juuri näyttäytynyt missään. Se elää leppoisia päiviä kotona kasvattajansa luona ja pitää mielensä virkeänä kotiratsun hommissa. Matti on melko suurikokoinen rautias ori, luonteeltaan kuitenkin erittäin hyväkäytöksinen ja aika lunkki. Kun kävin ostamassa Manun varsana suoraan kasvattajaltaan, sain samalla myös ratsastaa sen isän Matin. Ratsastaessa ori oli äärimmäisen nöyrä ja miellyttävä, vaikkei se ehkä osannut mitenkään ihmeellisiä koulukiemuroita, se silti yritti todella hyvällä asenteella. Säännöllisellä treenillä Matti olisi varmasti ollutkin oiva kouluratsu myös kilpailuihin, mutta sen tavoitteet eivät koskaan ole olleet kilpakentillä. Houkon Matilla on yhteensä kolme jälkeläistä, jotka kaikki oreja ja täysveljeksiä keskenään.

Manun emän Pirpaleenan tapasin myös ostaessani Manua. Pirpaleena oli myös melko kookas, väritykseltään kauniin tummanpunarautias tamma. Luonteeltaan se oli hyvin ystävällinen ja kiltti, vaikkakin muiden hevosten laumassa selkeästi johtajatyyppiä. Manu oli vielä pieni maitovarsa käydessäni sitä ensimmäisen kerran katsomassa, eikä emää ainakaan yhtään haitannut, että vieras ihminen tuli varsaa käsittelemään - päinvastoin tamma tuli minua jopa ensimmäisenä vastaan ja jäi varsansa kanssa mielellään paijattavaksi pidemmäksikin aikaa. Pirpaleena on nuoruudessaan toiminut lähinnä kotioloissa hyvänmielen kärryttelyhevosena, eikä sillä siis ole ratsastustaustaa, eikä kilpailutuloksia. Myös Pirpaleenalla jälkeläisiä on kolme, jotka kaikki ovat Manun täysveljiä.

Jälkeläiset

22.01.2018 o. Haavelaakson Mahtimanu (e. Suvirilla)
18.07.2018 o. Haavelaakson Mauno (e. Nektariina)

Kilpailusijoitukset

NJ Näyttelyt

21.07.2017, Kärmeniemi, irtoSERT, pt. Jannica
31.07.2017, Kuuralehto, irtoSERT, pt. Vibaja
05.08.2017, Tuulenpesän Kartano, irtoSERT, pt. Vibaja

Valmennukset

Haavelaakso 15.09.2017
Verryttelin Manua maneesissa tehden melko paljon siirtymisiä ravissa ja käynnissä. Ori tuntui hieman laiskalta ja hitaalta, mutta valmentajan saapuessa otin vielä kierrokset kevyttä laukkaa kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen Manu tuntui jo huomattavasti aktiivisemmalta. Valmentajan kanssa aloimme käymään läpi avo- ja sulkutaivutuksia ensin pitkillä sivuilla. Käynnissä avotaivutus toisen puolen pitkälle sivulle onnistui hyvin, sulkutaivutuksessa Manu meinasi vielä hieman jännittyä ja kasata itseään liian pakettiin. Kun kumpikin tehtävä saatiin käynnissä rennoksi, siirryin raviin ja toistin saman ravissa. Ravissa tehtävä oli Manulle selkeästi helpompi, välillä ori ehkä jopa taipui liikaa, mutta askellus pysyi kokoajan aktiivisena ja hevonen rentona. Seuraavaksi otimme keskellä pitkiä sivuja käynnistä laukannostot ja laukasta käyntiin siirtymisen. Ensimmäisissä laukannostoissa Manu meinasi olla pohkeen takana, eikä nosto ollut kovin aktiivinen vaan lähinnä jotain sinnepäin. Tähän riitti kuitenkin parissa nostossa napautus raipalla pohkeen taakse, jonka jälkeen hevonenkin alkoi jälleen työskennellä rehellisesti. Siirtymiset käyntiin olivat kokoajan hyviä, eikä ori jäänyt missään vaiheessa painamaan ohjalle. Laukkatyöskentelyn ja pienien välikäyntien jälkeen jatkoimme vielä ravissa sulkutaivutuksien kanssa, tehden ne tällä kertaa diagonaaleille vuorotellen kumpaankin suuntaan. Jälleen ensimmäinen lävistäjä oli hieman hätäinen ja hakeva, mutta seuraavilla toistoilla tasapaino pysyi parempana ja suoritus pysyi hallinnassa. Hioimme sulkuun oikean rytmin ja kokoamisasteen, jonka jälkeen lopetimme kahteen onnistuneeseen suoritukseen. Loppuun annoin orin ravailla pitkin ohjin pari kierrosta.

Haavelaakso 07.12.2017
Keventelin rentoa ravia maneesissa verryttelyksi, kunnes valmentaja saapui paikalle. Ennen kuulumisten vaihtoa nostin kerran laukan kumpaankin suuntaan, sillä Manu tuntui ehkä hieman vetelältä ja se yleensä heräilee kun ensimmäinen laukkapätkä otetaan jo alkuverryttelyssä. Valmennuksessa aloitimme työskentelemällä ravissa, teimme kolmikaarista kiemurauraa väistättäen hevosen takaosaa ulkokaarilla sisään ja keskikaarella ulos. Manu tuntui aluksi olevan hieman kummissaan tehtävästä, mutta kun sain pidettyä avut riittävän selkeinä ja vakaina, alkoi orikin ymmärtää homman jujua. Tehtävä jumppasikin Manun kylkiä ja taipuisuutta oikein hyvin, sillä kun olimme työskennelleet kumpaankin suuntaan tällä tehtävällä, oli ori kuin muovailuvahaa allani. Manu liikkui rennosti ja helposti eteenpäin, sekä reagoi nopeasti pyyntöihini. Lyhyen välikäynnin jälkeen siirryimme laukkaamaan ympyrällä, jossa siinäkin siirsimme lyhyitä pätkiä hevosen takaosaa sisään ja ulos. Laukassa Manu tuntui erittäin hyvältä, laukka oli ponnekasta ja ori jaksoi kantaa itseään hyvin myös hieman raskaammassa takaosan sisäänpäin väistämisessä. Laukkatyöskentelyn jälkeen jatkoimme käynnissä ja ratsastimme ensin ihan normaalisti uraa pitkin käyntiä ohjastuntumalla. Tarkoituksena oli saada pidettyä tasainen tahti ja peräänanto kokoajan, hevonen ei saa muuttua kiireiseksi eikä hitaaksi ja takajalkojen on astuttava hyvin rungon alle. Alun aktiivisen ravi- ja laukkatyöskentelyn jälkeen Manun käyntikin meinasi olla hieman kiireistä, mutta kun asiaan keskittyi, alkoi tahtikin säilyä. Lopuksi teimme samassa käynnissä vielä voltteja ja käännöksiä, joiden onnistuttua annoin oriille pitkät ohjat.