Champion
Haavelaakson Viluri

KTK II, KRJ I
Virtuaalihevonen

© Vähäpelto

Luonne

Viluri on hyväkäytöksinen herrasmies, joka omaa hyvät tallitavat, muttaon äärimmäisen herkkä rutiinienmuutoksille, joiden tulee tapahtuahitaasti. Asioiden muuttuessa ori voi olla vähän känkkäränkkä, muttakäytös on parasta jättää suurilta osin huomiotta, jos ei Viluri mitäänihan älytöntä tee, niin molemmat pääsevät vähemmällä. Viluri kyllätasoittuu asioiden palattua uomiinsa. Tällaisia rutiinimuuttajia voivatolla kesäaikaan siirtyminen ja uudet tallityöntekijät sekä hevoset.Toimenpiteissä Viluri on helppo ori, joskin voi säpsähtää yhtäkkisiä jakovia ääniä, kuten maneesinkatolta putoavaa lunta. Silloinkin se kyllänormaalitilanteissa hallitsee itsensä hyvin, eikä ole pakoonlähteväätyyppiä. Viluri on hoitaessa todella mukava hevonen, sympaattinen jakiltti, mutta ei kuitenkaan nallekarhumainen monen tunnin puunattava,siihen oriin hermot eivät vain yksinkertaisesti riitä, ja sehän ontosimies. Varustaessa ori on täysin mutkaton. Taluttaessa löytyy omaatahtoa, mutta mitään ryöstämisiä ei ori tee, joten sitä voi tarhastataluttaa ihan narun kanssa. Kodin ulkopuolella ja esimerkiksiastutushommissa ori on kuitenkin hyvä pitää suitsittuna, sillä vieraatneidot saavat vähän komean miehen pään pyörälle ja se esiintyymielellään kovaäänisesti naisille.

Ratsuna Viluri on hyvin herkkä, mutta ei kuitenkaan liioittele asioita.Se on kuuliainen ratsu, jolla on hyvä työmoraali ja se lähtee mieluustilenkille säällä kuin säällä. Viluri on yhteistyöhaluinen, mutta sillämenee hetki rohkaistua omaksi itsekseen vieraassa paikassa ja uudenratsastajan alla, ratsastajan rauhallinen, mutta tomera asenne auttaanäyttämään orille, ettei ole mitään hätää. Ori on kouluratsuna tarkkatekemään tehtäviä apujen mukaan, mutta vaatii vaihtelevaa ohjelmaajaksaakseen keskittyä, niin kuin me kaikki.. Viluri on maastovarma,joskin kovin tuulinen keli voi saada sen tuijottelemaan huijuvia oksiaja lehtiä. Niistä kuitenkin pääsee ohi melko helposti, kun niihin eiitse kiinnitä huomiota. Maastossakin tekemisen antaminen, kuten väistöttai avot suoralla tiellä auttavat saamaan huomion pois ihmeellisistäjutuista, mitä Viluri näkee matkalla.

Vilurilla on tasaisen varmat askellajit, mutta ei mitenkään erityisennäyttävät, vaikka kouluhevonen onkin. Esteillä Viluri suorittaahallitusti perustehtävät matalilla korkeuksilla, mutta puomit voivatkolista, jos oria ei saa tarpeeksi eteenpyrkiväksi, se ei siis olemikään innokas esteille rynnijä missään nimessä, eikä ns. syty esteille,kuten estehevosten kanssa on saattanut tottua. Kilpailupaikoilla Vilurion hyväkäytöksinen oma itsensä, mutta kuten sanottua, se voi ollahyvinkin kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta ja vaatii tomerankäsittelijän. Matkat Viluri taittaa tottuneesti, mutta sillä on useinvakiovarusteena korvahuppu äänien eristämiseksi. Kisapaikkojen hälinästäori ei kuitenkaan välitä, joten siellä hupun voi hyvin riisua. Viluri oninnokas tapamaan uusia hevoskavereita, vaikka onkin vähän epävarmaniiden suhteen, joten taluttaessa saa olla tarkkana, ettei se kuljevahingossa liiankin likelle vieraita hevosia. Kilpailusuoritus javerryttely onnistuvat parhaiten varman ja kokeneen kisaajan kanssa,uusien ja epävarmojen kanssa orikin jännittyy.
©: Jannica

Sukutaulu

Jälkeläiset

16.08.2017 o. Fiktion Vihuri (KV II) (e. Kuuralehdon Unelia)
12.08.2018 o. Haavelaakson Vinteri (KV II) (e. Taikakuun Eloisa)
14.04.2019 t. Haavelaakson Hillevi (e. Haavelaakson Haiku )

Kilpailusijoitukset

NJ Näyttelyt

21.05.2017, Hortensia, irtoSERT, pt. VP
25.05.2017, Mandelbacke, BIS1, MVA-SERT, pt. Jannica
29.06.2017, Ponitila Adina, irtoSERT, pt. Vibaja

Valmennukset

Kouluvalmennus ©: Ponnie
Ulkona oli aurinkoinen kevätsää, jonka johdosta oli viimein mahdollista siirtyä hallitreenaamiseta takaisin ulkokentille. Näin jo kaukaa kuinka hevosen puuskuttava hengitys höyrystyi ilmaan. Kentällä minua oli odottelemassa hulmuharjainen Haavelaakson Viluri, ja tietysti mukana keikkui orin omistaja, joka tekikin sen suurimman työn suomipojan satulassa. En ollutkaan ennen käynyt Haavelaaksossa, joten olin innoissani päästessäni valmentamaan uusia tuttavuuksia.

Muodollisuudet vaihdettuamme olimme valmiit aloittamaan. Orin lihakset olivat ratsastajan toimesta jo hyvin lämmitellyt, joten pääsimme suoraa harjoituksen kimppuun. Harjoituksen ideana oli ratsastaa harjoitusravissa pitkän sivun jälkeiseen kulmaan isohko voltti. Voltin tehtyä oli tarkoituksena ratsastaa samaa volttia vielä siihen asti, että ratsastusta voi jatkaa suoraa kohti pitkän sivun keskikohtaa. Tämän jälkeen katse suunnattaisiin jälleen kohti kulmaa, johon olisi tarkoituksena ratsastaa jälleen kerran suuri voltti. Voltilta matka jatkuisi takaisin uralle. Aloitimme tällä tavoin harjoittelun ja Vilurista huomasi, että tälläiset lässynlää-volttien pyörittelyt eivät orin vauhtia rajoita. Ratsastaja sai tehdä keskivartalonsa kanssa kovasti töitä, että herrahevonen ei päässyt lipsahtamaan alta kaahottamaan omien mielihalujensa mukaan.

Muutimme tehtävää hieman haastavammaksi aloittaessamme sen treenaamisen toiseen kierrokseen. Nyt tarkoituksena oli ratsastaa voltilta uralle sulkuväistöä. Kun Viluri pyrittiin saamaan kuulolle sulkuväistöjä varten, ori heilautti päätään ja melkein pystyi kuulemaan kuinka se naurahti - ei tänään, losers! Onneksi vahvatahtoista oria oli ratsastamassa vähintää yhtä vahvatahtoinen ratsastaja. Kun ravissa sulkuväistöt eivät ottaneet sujuakseen, aloitettiin harjoittelu käynnissä. Kun Viluri hiljalleen alkoi huomata mitä siltä haetaan takaa, alkoi ori pehmetä ajatukselle sulkuväistöjen treenaamiselle ravissa. Kun kaksikko viimein uskaltautui kokeilemaan tehtävää kokonaisuudessaan ravissa, esitteli ori vallan mainioita liikkeitä! Ei askel ihan kepeimmästä päästä ollut, mutta tilanteeseen oli tulossa muutos.

Kun sulkuväistöt oli tältä erää taputeltu, siirryimme vielä viimeiseen harjoitukseen. Luvassa oli nimittäin mitäpä muutakaan kuin laukkaa. Tarkoituksena oli tehdä laukanvaihto askeleessa tai käynnin kautta. Orista löytyi jälleen aivan uusi vaihde ratsukon siirtyessä laukalle. Vilurin askel oli liidokas ja takajalat oikein kahmivat lisäpontta orin rungon alta. Voltit ratsukolla muuttuivat muistuttamaan heiman enemmän pääty-ympyröitä, mutta se ei oikeastaan haitannut, sillä kun ratsukko kääntyisi takaisin kohti uraa, olisi siinä hieman pidemmän aikaa saada laukanvaihdot onnistuneesti tehtyä. Ei sillä, että ratsukko olisi lisäaikaa tarvinnut - laukat vaihtuivat lähes ajatuksen voimalla! Tällaista tasaisen varmaa ja sulavan soljuvaa työskentelyä oli mukava seurata vierestä. Iltapäivälle oli luvassa vielä toinen valmennus Haavelaaksossa, joten minun oli aika lähteä tutkimaan tallin oleskelutilat kahvin ja pullan varalta, ratsukon jäädessä vielä tekemään loppuverryttelyt kentälle.

Kuvagalleria