Champion
Haavelaakson Vekseli
KTK III, KRJ I
Virtuaalihevonen
| Virallinen nimi: | Haavelaakson Vekseli | Syntynyt: | 18.10.2015 |
| Kutsumanimi: | Veksi | Ikä: | 12v |
| Sukupuoli: | Ori | Rekisterinumero: | VH15-018-2145 |
| Rotu: | Suomenhevonen | Painotus: | kouluratsastus (HeA) |
| Säkäkorkeus: | 161cm | Kasvattaja: | vaapu. (VRL-00193), Haavelaakso |
| Väri: | Rautias | Omistaja: | vaapu. (VRL-00193), Haavelaakso |
Luonne
Vekseli on tallimme todellinen työmyyrä, jolta sujuu kaikki ja jonka kanssa on aina mukava touhuta milloin mitäkin. Vaikka Veksi on ori, se ei ole mikään erityisen pörhäkkä kotioloissa. Se on oikeastaan todella lunkki ja miellyttävä tapaus, varsinainen herrasmies ja luottopolle, jota uskaltaa antaa lastenkin harjata huoletta. Hoitotoimenpiteiden aikana ori on erittäin hyväkäytöksinen, se seisoo rauhallisesti paikoillaan, eikä aiheuta hämminkejä. Varustaessa kaikki käy, ovatpa tallin hoitajatytöt kerran koittaneet kääriä orin muumioksi pinteleihin, mutta pintelit loppuivat ennen hevosen hermoja. Pitkät ja lämpimät vesipesut ovat erityisesti Veksin mieleen, hikitreenin jälkeen ori seisoisi pesupaikalla vaikka toista tuntia. Taluttaessa ori ei luonteeltaan juuri muutu, se kulkee nätisti taluttajansa vierellä. Ainoastaan vieraissa paikoissa taluttaessa Veksi voi olla ihan pörhäkämpi, mutta uskoo komentamista ja pysyy kuitenkin helposti aisoissa.
Veksi on äärimmäisen mukava hevonen kaikenlaisessa työskentelyssä. Ratsastaessa se on erittäin osaava taitaen jopa vaativan temppuja. Ori on nöyrä, se tahtoo miellyttää ratsastajaansa ja lisäksi sillä on luontaisesti hyvät askellajit ja kyky koota itseään. Se on kevyt ratsastaa, ei paina kuolaimelle, liikkuu jalasta kevyesti ja on hyvin ratsastettavissa istunnalla. Työmoraali Veksillä on ainakin kohdillaan, sillä mitä rankemmaksi treeni menee, sitä innokkaammaksi ori muuttuu. Esteitä Veksi on hypännyt helpoilla tehtävillä jopa 120cm asti, eikä sen ratsastettavuus sen huonommaksi muutu hypätessäkään. Maastossa ja maastoesteillä Veksi ei kyttää eikä pöhise turhia, vaan menee hyvällä mielellä korvat hörössä sinne, minne ratsastaja sen ohjaa. Ratsunhommien ohella Veksi toimii täysin moitteita myös ajaen niin valjakossa, ravikärryillä kuin reelläkin. Sen vuoksi Veksiä kutsutaankin meidän monitoimipolleksi.
Koska Veksi on kiertänyt paljon kissanristiäisissä, on se myös hyvin tottunut matkustaja. Tämä ori ei turhia jaksa stressata ja vasta kilpailupaikalla yleensä hieman havahtuu, että hei täällä on paljon vieraitakin hevosia. Siinä vaiheessa Veksistä tulee hieman pörhäkämpi, mutta missään pilvilinnoissa se ei silti kuvittele asustavansa. Käytöstavat löytyy, vaikka ori tuleekin ryhdikkäämmäksi ja saattaa hieman hirnahdella muille. Ratsain Veksi on kisapaikoilla selkeästi showmies, se on huomattavasti innokkaampi, ryhdikkäämpi ja näyttävämpi aina kisatilanteissa. Ratsastettavuus itsessään ei kuitenkaan kärsi, vaan ori on silti tasaisen kevyesti avuilla.
Sukutaulu
| i. Vektori KRJ IV |
ii. Vestori (evm) |
iii. Velmeri (evm) | iie. Ilon Viri (evm) |
| ie. Taikakoru (evm) |
iei. Tuulispää (evm) | iee. K.M. Korukivi (evm) |
| e. Liinaharjan Misteli KTK II |
ei. Mysteerin Valo |
eii. Mysteerin Ratkaisija (evm) | eie. Valotar (evm) |
| ee. Mandariini |
eei. Tuntematon (evm) | eee. Mandariinitar (evm) |
Jälkeläiset
16.01.2017 o. Wallan Vikkelä (e. RH Valkyyria)
26.02.2017 o. Haavelaakson Vekara (e. Kuujärven Lumpeenkukka)
Kilpailusijoitukset
|
10.12.2015, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 6/60 |
27.04.2016, Kuuralehto, KRJ, Helppo A, 1/40
31.03.2016, Fiktio, VSR-CUP kenttä, Harraste, 5/28 |
NJ Näyttelyt
10.01.2016, KK Bailador, irtoSERT, pt. Welby.
20.01.2016, Seljasaaren Kartano, irtoSERT, pt. Welby.
11.01.2016, Korpilampi, irtoSERT, pt. Siiri K.
Valmennukset
Päiväkirjamerkintä 11.11.2016 © Lea H.
Parkkeerasin autoni Haavelaakson lumiseen pihaan. Vekselin omistajan kanssa olimme sopineet huomisesta valmennuksesta, mutta orin ollessa minulle tuntematon, sain tänään kivuta itse sen selkään, jotta osaisin ratsukkoa valmentaakin. Vekseli odottelikin omistajansa kanssa jo tallin käytävällä - nainen harjasi tomerasti orinsa jalkoja kävellessäni sisään ja tervehtiessäni hevosta sekä tämän omistajaa. Ori oli muuten ready to go, mutta varusteet vielä puuttuivat. Ripeästi varustetun suomenhevosen ohjat olivat pian omassa kädessäni ja kävelimme kohti maneesia.
Alussa meni paljon aikaa totutellessani Vekselin selässä istumiseen. Käynnissä sain jo vähän tuntumaa, miten ori toimii. Tein pieniä pätkiä väistöjä, hieman avoja ja sulkuja testatakseni orin toimivuutta. Vekseli oli oikein mukava ja kuuliainen, ja oli ihanaa, että siltä löytyi moottori omasta takaa. Välillä sai ottaa vähän pidätteitä, ettei se juoksisi äkkiä taivutuksesta pois. Ravissa Vekseli oli edelleen niin kivan tuntuinen, että innostuin tekemään taas vähän väistöjä ja taivutuksia. Ori yritti aina parhaansa, ja muutamien toistojen jälkeen suoritti kaiken mallikkaasti. Laukassa meinasi itseltä mennä ihan pasmat sekaisin, sillä orin laukka oli niin erilaista, mihin olin normaalisti tottunut. Alkuun täytyi ottaa muutama laukkaympyrä, että osasin pitää itseni kiinni satulassa. Kokeilin tehdä parit laukanvaihdot, jotka Vekseli vaihtoi nätisti kahdeksikolla.
Ori oli oikein mukavan tuntuinen, ja loppuraveissa en millään tahtonut malttaa lopettaa, kun Vekseli ravasi niin rennosti ja pyöreästi - ihan kuin olisi pilven päällä seilannut ! Ori alkoi kuitenkin tuntua sen verran väsähtäneeltä, että lopulta annoin sille pitkät ohjat.
Kouluvalmennus 12.11.2016 © Lea H.
Saavuin jo eilisestä tuttuun paikkaan, ja kömpiessäni ulos lämpimästä autosta raikkaaseen pakkaseen, suunnistin kohti maneesia. Vekseli oli ratsastajansa kanssa seisomassa keskellä maneesia, säädellen jalustimia ja satulavyötä. Autoin ratsastajan selkään, ja ratsukko sai kävellä alkukäynnit ihan rauhassa. Alkuverryttelyksi pyysin ratsastajaa pyrkimään rentoon hevoseen, jonka kanssa olisi mukava lähteä tekemään töitä. Ravin ja laukan tulisi olla vain avaavia, eikä oria tarvitsisi vielä vaatia mitenkään kokoamaan itseään.
Vekselin rentouduttua ja saatuaan jänteisiinsä hieman liikettä, lähdimme ensin käynnissä tekemään avotaivutuksia. Pyysin ratsukkoa tekemään pitkille sivuille taivutuksen ja tekemään lyhyelle sivulle ravissa voltin. Voltin jälkeen pyysin ratsastajaa säilyttämään voltilta tulleen taivutuksen, siirtämään käyntiin ja lähtemään kulman jälkeen avoon. Tehtävä sujui hyvin Vekselin ollessa rentona ja kuuliaisena. Välillä jouduin muistuttamaan ratsastajaa ulkopohkeesta, ettei ori valuisi etuosastaan takaisin uralle.
Pienen käyntitauon jälkeen ratsukko sai tulla keskiympyrälle ja nostaa laukan. Laukassa ratsastajan tuli noston jälkeen koota Vekseli mahdollisimman nopeasti ja tehdä siirtyminen käyntiin, josta tehtäisiin uusi nosto. Alussa ratsastaja sai ottaa pidätteitä reilummin, mutta kun pyysin käyttämään istuntaa enemmän ja pitämällä hevosen sitä kautta enemmän hallinnassa, tuli pidätteistä kevyempiä ja Vekseli reagoi nopeammin ja paremmin. Suuntaa vaihdettaessa tehtävä taas oli alussa hankalampi, mutta kun ori oli muutaman kierroksen ajan miettinyt tehtävää tähänkin suuntaan, sai ratsastaja tehtyä kokoamiset ja siirtymiset nopeammin. Loppua kohden kootut pätkät olivat erittäin hyviä, joten annoin ratsukon siirtyä loppuraveihin.
Päiväkirjamerkintä 19.02.2017
Lunta tulvillaan, on raikas talvisää... Lämpömittari näytti -15 astetta, mutta helmikuun aurinkoisen sään vuoksi halusin tänään valjastaa Veksin pitkästä aikaa reen eteen. Tuumasta toimeen ja putsasin varastossa pölyttyneet länget ja setolkat laittaakseni ne Veksille. Kun sain Veksin valmiiksi ja reen kiinnitettyä, hyppäsin itse reen kyytiin ja käänsin oriin kohti läheistä järveä. Mikäpä parempi paikka nauttia auringonpaisteesta, kuin avara jäärata. Veksikin oli selkeästi innoissaan päästessään pitkän maneesikauden jälkeen hieman erilaisiin hommiin. Jo järvelle johtavalla tiellä ori siirtyi rauhalliseen hölkkään ja annoinkin sen ravata rauhassa omaa tahtiaan. Jäällä ravasimme muutaman hieman reippaammankin pätkän, sillä jääradan pohja oli aivan loistavassa kunnossa. Muutamana päivänä satanut lumi oli pakkautunut pohjaan juuri sopivaksi ja pitäväksi. Kiersimme parin kilometrin mittaisen jääradaan muutaman kerran, jonka jälkeen kävelimme Veksin kanssa rauhallisesti kotiin auringosta nauttien.
Kuvagalleria
Alin kuva © Vähäpelto